*

Teemu Hiilinen - Teemu tarttuu toimeen

Ne kolme kesää Linnanmäellä

Harva sen tietää, mutta kerrottakoot se nyt. Olen ollut töissä Linnanmäellä 90-luvulla kolmen kesä ajan. Itse asiassa seurasin isäni tietä, joka aikoinaan 70-luvulla kovasti jarrua veteli Vuoristoradalla. Nuo kolme kesää vietin koneenkäyttäjänä, vastuullinen homma, ohjaten eri huvipuistolaitteita.

Itseasiassa duunihan Lintsillä ei varmasti ollut sitä hauskinta. Se oli kovaa asiakastyötä vaativien asiakkaiden ympäröimänä. Kaikkihan olivat Linnanmäelle tulleet pitämään hauskaa ja jos työntekijä yritti tätä rajoittaa, niin syyllinenhän oli selvillä. Toiset vanhemmat innostuivat vähän liikaakin tässä hauskanpidossa ja näin jäi osilta lapsilta hauskuus vähemmälle.

Lintsille veti kuitenkin kesästä toiseen se hieno porukka kenen kanssa sai tehdä töitä. Olihan siellä paikalla Lokki-Niinaa, Herra Mustekalaa, Ilotalon isäntää, Hembaa ja myös se ihana karkinmyyjä, jonka nimen olen unohtanut. Lempinimet syntyivät niistä paikoista, missä eniten joutui kesäänsä kuluttamaan. Ensimmäisen kesän vietin synkässä apinalaaksossa, missä ne perheen pienimmät juoksivat kirmaten paloautosta toiseen ja välillä hurjastelivat rekkarallissa. Lopulta sain ensimmäiset ajolupani isoihin laitteisiin ja pienen pojan, minun, elämä alkoi hymyilemään.

Toisena kesänä vietin todella pitkään Mustekalassa sekä Oksulaivassa, mikä nimi Viikinkiveneellä aikoinaan oli. Mustekalassa minua vainosi ilmojen valkoinen paholainen, joka pilaa todella monen päivän huvipuistossa. Kauniina kesäpäivänä katsoin, kun yksi näistä valkoisista linnuista lähti liitämään minua kohti vuoristoradan päältä. Olin samalla päästämässä ihmisiä sisälle laitteeseen, joten keskittymiseni saattoi herpaantua. Seuraavaksi näin, kun lokki oli jo 20 metrin päässä suorassa stukamaisessa syöksyssä. Pään ehdin vetästä oikealle ja seuraavaksi matka kohti varusvarastoa alkoi, kun puhdas takki piti saada.

Voi pojat, muistan myös sen päivän, kun Linnanmäki jouduttiin sulkemaan kaksi tuntia aikaisemmin suuren myrskyn johdosta. Ei muuten ollut mikä tahansa myrsky, vaan yksi Stadin pahimmista. Sähköjä sammui isoilla alueilla ja kotimatkakin tyssäsi täysin, kun ratikka ei voinut ajaa Pasilan rautatiesillan ali tulvan takia. Siinähän sitä istuttiin, koko Lintsin kööri. Myrsky ei silloin aiheuttanut tuhoja, mutta kerran tosi kova fööni iski suoraan Alppilan kattojen yli Helsinkipyörään - siihen vanhaan jo poistuneeseen. Tuuli oli niin kova, että yksi vaijereista irtosi ja putosi koko matkan alas. Siihen loppui se duunipäivä. Eihän tuota nyt hetkessä korjata. Vanha pyörä oli muutenkin metka, moottori oli niin vanha, että ihmisillä piti tasapainottaa, että jaksoi pyörittää kunnolla. Metkaa oli ajaa.

Kuten aina ennenkin, niin myös tässä tapauksessa, aika on kullannut muistot. Nykyään muistelee niitä hienoja hetkiä Linnanmäki-Särkänniemi fudismatseista, hurjista tapahtumista itse Lintsillä tai niistä upeista juhlista, mitä 500 nuorta voi saada aikaan palkkapäivänä. Kokemuksen arvoinen juttu. Paras muisto Linnanmäeltä ovat nimenomaan nämä kolme kesää, jotka olin töissä Lintsillä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Joachim Seetaucher

Meinasin suositella, mutta olit jo itse ehtinyt ensin ...

Muuten, jos osallistut tällä kilpailuun, niin kannattaa laittaa otsikkoon myös teksti "Huvipuistomuisto", niin tulee varmemmin noteeratuksi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Eikö avaajan päälle voi suositella?

Käyttäjän hiilinen kuva
Teemu Hiilinen

Voisi se vähän komeampi olla suositeltavaksi!

*BADABUMTSIH*

Jos Usariin tulee standup-skaba, niin en ole mukana.

Käyttäjän hiilinen kuva
Teemu Hiilinen

Kukas sitä kissanhäntää nostaisi ellei kissa itse! Eli hyvällä itsetunnolla varustettuna suosittelen toki omaa kirjoitustani.

Mennään nyt tuolla otsikolla, mutta kyllähän tässä US tavallaan tulee päättämään ketkä voittavat. Valtava etu tulee jokaiselle, joka karuselliin nostetaan pyörimään.

Joachim Seetaucher

Kyl määki sit suosittelisisin ku nuin luanikkast perustelit!

Kukas sen kissan hente nosta jos hen ei itse henen hente nosta, sano mannen från Närpes.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Olikohan tuo se kesä, josta Ilpo Tiihonen runossaan "Stadissa sataa". Meinaan, se tarina alkaa näin:

"Tummuvat kumpulan skutsit
ja Pasila pimenee
ja maailmanpyörässä mutsit
pentujaan peittelee.

Kohta jo Kallioon sataa
ja Sörkässä rännit soi
ja huojuvaa vuoristorataa
ukkonen moukaroi!"

Tuo pätkä on Tiihosen runokokoelmasta Ei-Kaj Plupms, Hyppyjä Helsinkiin, jonka luin ensi kertaa ääneen 1980-luvun lopulla parivuotiaalle helsinkiläistyttärelleni. Kuulostaa vähän tulvapäivältä Lintsillä.

Käyttäjän hiilinen kuva
Teemu Hiilinen

-96 tapahtui tämä kyseinen myrsky, joten runon innoittajaksi ei ehtinyt. Muistan vielä ne salamat, joita paukahteli. Pari tuntia ennen sulkeutumista katkesivat sähköt ja ihmisiä jouduttiin auttamaan pois laitteista. Kaverin kanssa juuri muisteltiin tota päivää, kun hän lähti vielä fillarilla kotiin, niin kertoi A. Kiven kadun ja Sturenkadun kulmassa olleen niin paljon vettä, että ylettivät fillarien polkimien yläasentoon asti. Siinä on ollut kiva polkea :)

Jaakko Jaakonsaari

Olen usein Lintsillä vierallessani miettinyt, että millaista olisi olla kesätöissä lintsillä? Erittäin mielenkiintoinen muistelo bloggaajalta :)

Lasse Askolin

Ei tainnut sinun Linnanmäellä töissä ollessasi enää nähdä lilliputteja, kääpiöitä. He asuivat pikku asuntovaunuissa Solmu Mäkelän esiintymispaikan kupeessa ja vaunuihin pääsi kivasti kurkistamaan.Tämä oli siis joskus 1950-luvulla.
Lilliputit jäivät mieleeni joitenkin meille lapsille vihaisina ihmisinä. Ehkä töllöttelimme heitä liikaa.
Vielä nytkin kääpiön kohdatessani olen jotenkin varautunut ja vähän pelkäänkin suututtavani häntä.

Lasse Askolin

Linnanmäen ulkoilmalavan - siis sen, jossa olen nähnyt Zara Leanderin ja Paul Ankan - alue oli 1940-luvun lopulta aina Lintsin perustamiseen asti meidän kulmien rajujen kivisotien paikka.
Taistelimme, siis me Porvoonkadun ja kolmosen 5 minuutin pysäkin seudun jengi, aina Josafatin kallioiden jengiä vastaan.
Olin liian pieni taistelemaan, mutta mukana huutamassa kyllä olin.
Erään jengimme ison pojan isä oli upseeri, ja hän otti kerran mukaan taisteluun isänsä kadettimiekan.
Kovasti hän sillä huitoi, mutta ei kai yrittänytkään osua kehenkään. Meissä hänen jengiläisissään miekka herätti voitonriemua jo kivisotaan mennessä.
En muista nähneeni kertaakaan verta purskahtavan kenestäkään, vaikka kiviä lenteli yhtenään noin parinkymmenen pojan muodostamien jengien välillä.
Miekanheiluttajamme sai myöhemmin mäkeä potkukelkoilla Porvoonkatu 25:n mäkeä laskiessamme edellä menneen potkukelkan äkkipysäyksessä ylös nousseen jalaksen silmäänsä ja menetti siitä näkönsä.Tuhoutuneen silmän paikalle hänelle pantiin lasisilmä.

Käyttäjän hiilinen kuva
Teemu Hiilinen

Kiitoksia hienosta palasesta Helsingin historiaa :)

Juhani Viitanen

"Harva sen tietää, mutta kerrottakoot se nyt. Olen ollut töissä Linnanmäellä 90-luvulla kolmen kesä ajan."
_ _
Tietääkseni tuo on täysin uniikki avaus täällä. Ei ole ainakaan muilta kopioitu:)

Hieno draaman kaari. Jännitys nostetaan alussa huippuunsa että nyt on tulossa isomman luokan paljastus.
Ja tuleehan se lähihistoriaa koskeva paljastuksen pläjäys sieltä perästä myös.

No, pääasiahan on että kirjailija jää alkusanoillansa jollain lailla mieleen.

Ihan täysin tyhjää aloitusta ei olisi millään tarvinnut toki näin paljon ruotia;).

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset